Wednesday, June 30, 2010

Kävin Babi Jarissa

Kiovassa järjestettiin äsken maailman juutalaisjärjestöjen konferenssi, johon osallistui yli 300 ihmistä yli 20 maasta. Tilaisuudessa perustettiin uusi kansainväinen järjestö "World Without Nazism" (http://english.ruvr.ru/2010/06/23/10506305.html), joka vastustaa natsien ihannointia ja natsien sotarikosten rehabilitointia. Tämä holokaustin kieltäminen on valitettavan yleistä esimerkiksi Ukrainassa, missä juutalaisten murhaajalle Banderalle on pystytetty patsaita, ja Virossa, missä ainoana maailmassa holokaustia vähätellään hallitustasolla ja uusnatsit saavat kokoontua vapaasti "Sinimäen" natsijuhliin.

Konferenssidelegaatio vieraili myös Kiovan juutalaisten traagisella joukkomurhapaikalla Babi Jarin rotkossa (http://en.wikipedia.org/wiki/Babi_Yar), katso video:





Tässä vielä kuvia itse konferenssista:

Konferenssitauko, puhelimet soivat. Antonovan asia oli juuri ajankohtainen, sillä Suomi EIT:n kiellosta huolimatta pakotti kuolemansairaan Antonovan poistumaan maasta. Oikealla Venäjän liittoneuvoston jäsen Boris Spiegel, "Maailma ilman natsismia"-järjestön presidentti.

"Maailma ilman natsismia"-järjestön väliaikainen presidiumi.


Tämä valokuva on otettu Viron suojelupoliisin vuoden 2010 vuosikertomusta varten.

Monday, June 21, 2010

Партизанская война в Интернете

Йохан Бекман

Партизанская война в Интернете

Доклад для международной конференции «Уроки второй Мировой войны и Холокоста: роль средств массовой информации в противодействии искажению истории ХХ века», 21.06.2010, Киев.

Поговорим о фальсификации истории, о которой сейчас рассуждают весьма много, не понимая, однако, того, кем же в действительности являются исторические фальсификаторы. Глава центра Симона Визенталя, всемирно признанный эксперт Эфраим Зурофф получил известность как так называемый «охотник на нацистов». В течение последних десятилетий он разыскивал следы тех повинных в уничтожении евреев военных преступников, которые еще живы. Его новый проект носит название «последний шанс», поскольку совсем недалеко то время, когда эти люди закончат свое существование на земле.

Почему же, в таком случае, нам также не начать охоту на исторических фальсификаторов, чьи преступления в своих размерах не уступают злодеяниям казнивших евреев нацистских палачей? Когда фальсификаторы истории уменьшают или оправдывают военные преступления, когда они обеляют убийц евреев и находят оправдания нападению Гитлера на Советский Союз, это означает то, что они готовы повторить данные преступления вновь. Фальсификаторы истории хотят проделать то же, что и фашисты, и поэтому мы должны воспрепятствовать их намерениям.

Мы уверены в том, что нет никакой существенной разницы между нацистской военной пропагандой против Советского Союза и той пропагандой против России, которая распространяется сейчас действиями исторических фальсификаторов. Следовательно, нам необходимо уничтожить этих фальсификаторов истории. Уничтожить их, конечно же, не физически, а как виртуальные объекты, с помощью виртуальной партизанской войны.

Одной из важных форм в технологии информационной войны против фальсификаторов истории в настоящее время является партизанская война в Интернете. Главная цель этой войны совпадает с задачами настоящей партизанской войны: это проведение диверсионных действий для того, чтобы напугать врага, довести его до состояния паники и уничтожить, несмотря на то, что все действия проводятся исключительно средствами войны информационной. Для осуществления этой цели нужен отряд Интернет- партизан, идеальный размер которого составляет ровно пять человек. Основными задачами деятельности таких отрядов будет опознание исторических фальсификаторов, их изоляция от окружения и уничтожение виртуальных объектов.

Объект партизанской войны должен быть четко определен: это отдельное частное лицо, занимающееся искажением истории. Против него и объявляется партизанская война, цель которой заключается в том, чтобы с помощью глобальной пропаганды предъявить созданные данным лицом конкретные исторические фальшивки, продемонстрировать аморальность данного лица и показать, что его деятельность противоречит международным общественным нормы и соглашениям. Такое разоблачение приведет к изоляции объекта от среды его существования, после чего объект может быть виртуально уничтожен. Это означает, что данное лицо больше не сможет заниматься профессиональным искажением истории.

В виртуальной партизанской войне против фальсификаторов истории могут быть использованы следующие методы:

Первое. Демонстрации. Здесь важно не то, сколько человек соберется на улице, а то, как это будет представлено в Интернете. Необходимо показать, как исторические фальсификаторы, действуя вопреки международным общественным нормам, своими военными планами нарушают права наций на свободную жизнь. Самым важным символом демонстрации являются флаги демократических государств, выражающие свободу наций и приверженность международным общественным нормам. Флаги, используемые совместно, как, например, флаг Финляндии и России, символизируют честную, смелую и открытую дружбу народов в борьбе против фальсификации истории и фашизма. Свободно развевающийся разными цветами на ветру флаг всегда являлся знаком духовной свободы народа.

Второе. Блоги. На основе тезисов, разработанных против фальсификаторов истории, партизанский отряд наносит удары по всем фронтам и, ведя постоянную работу в блогах, изобличает исторических фальсификаторов, раскрывая их аморальный облик и противодействие международным нормам. Если, к примеру, пять человек одновременно поместят в своих блогах материалы на одну и ту же тему, это привлечет к себе внимание, поскольку в виртуальном мире Интернета представленная нужным образом информация способна быстро формировать временное общественное мнение по данному вопросу и руководить им.

Третье. Пресс-конференции. Историки, политические деятели и журналисты с помощью пресс-конференций получают возможность изобличить ложь исторических фальсификаторов и публично показать безнравственный и аморальный характер их деятельности.

Четвертое. Правовые действия. С фальсификаторами истории следует вести неустанную войну, используя различные правовые меры и возбуждая против них уголовные процессы, поскольку исторические фальсификаторы в любом случае виновны в нарушении международных соглашений и разжигании межнациональной розни. Информация о подобных процессах без промедления должна быть доведена до общественности. К примеру, в Парижском мирном договоре 1947 г. неоднократно запрещается существование и деятельность фашистских организаций в любой форме.

Важно отметить, что виртуальную партизанскую войну необходимо вести только в рамках законности. Следует исходить из того, что фальсификаторы истории действуют беззаконно, как террористы и мафиози, разжигая ненависть между народами и нарушая международные договоры. В силу этого власти должны поднять вопрос об исторических фальсификаторах. Сражаясь против них, Интернет-партизаны защищают права людей, свободу наций, международные соглашения и законы, а также будущее наших детей и их право жить в свободном демократическом сообществе, свободном от фальсификаторов истории.

Tuesday, June 15, 2010

EUROPEAN COURT OF HUMAN RIGHTS, URGENT REQUEST FOR INTERIM MEASURES IN ACCORDANCE WITH RULE 39 OF THE ECHR, IRINA ANTONOVA vs. FINLAND

EUROPEAN COURT OF HUMAN RIGHTS, URGENT REQUEST FOR INTERIM MEASURES IN ACCORDANCE WITH RULE 39 OF THE ECHR, IRINA ANTONOVA vs. FINLAND

Rule 39 - Urgent/Article 39 – Urgent

Contact person: Johan BÄCKMAN

Removal expected on: 16 June 2010, to Russia

European Court of Human Rights
Council of Europe
F-67075
Strasbourg Cedex
France
Fax: +33 3 88 41 39 00

On behalf of the applicants Irina Antonova, Natalia Käärik and Ari Laitanen-
Johan BÄCKMAN
Fax +33 388 17 99 12

The applicants respectfully request to adopt interim measures against Finland in accordance with Rule 39 of the Rules of Court.

I. Background of request

Irina Antonova, citizen of Russian Federation, born in 1928, in 2008 moved from Vyborg (Russia) to Helsinki to her daughter Natalia Käärik, citizen of Russia and Finland, after Antonova’s health seriously worsened. Since then, Antonova has lived in Helsinki with her daughter, who has lived in Finland for already 20 years, and son-in-law, citizen of Finland Ari Laitanen. Käärik and Laitanen have together taken care of Antonova, who is seriously ill and paralysed, unable to walk, spending her days in bed, and occasionally in a wheel-chair.

Finnish authorities have made several decisions of deporting Antonova to Russia, because according to Finnish law, Antonova is not a close relative to her daughter, and therefore, cannot obtain a residence permit. The following decisions have been made in the case of Antonova’s deportation: 1) 27.10.2009 Immigration Service denied her the residence permit and ordered her deportation; 2) 21.9.2009 Helsinki Administrational Court confirmed the decision; 3) 8.3.2010 Supreme Administrational Court did not take the case into consideration; 4) 26.3.2010 Immigration Service confirmed the decision on deportation.

According to the decisions, Antonova is very ill, but she can get proper treatment also in Russia. However, according to statement by a psychiatrist Olli Siipola of 12.3.2010, Antonova’s deportation would be fatal for her health. Also due to her mental condition, Antonova is not fully aware, what is happening around her. Antonova is fully dependent of her family and her deportation will mean her isolation from the close relatives and would cause serious damage for her mental and physical health.

The Finnish authorities unofficially stopped the deportation in March 2010, allegedly to wait for changes in the Finnish immigration legislation. The police chief of Finland Mikko Paatero said he personally stopped the deportation for a period of time. However later, Paatero said, he cannot amend the deportation decision, because the Finnish parliament has not changed the law. The Migration Police has planned to deport Antonova already three times, without success. The police are also in a difficult position, because they are practically not able to deport Antonova due to her health condition, but they have to.

II. Alleged violations

The applicants allege that Finland has violated Articles 3 and 8 of the Convention in the case.

III. Request for interim measures

If Antonova is deported from Finland, it would be impossible to reverse the situation, even if the Court later finds violations of the Convention in the case. Thus, there is an imminent risk of irreparable damage. The applicants respectfully request to adopt interim measures against Finland in accordance with Rule 39 of the Rules of Court and order Finland to suspend deportation of Irina Antonova for the duration of the proceedings before the Court.

Annexes
1. Power of Attorney.
2. Decision by the Immigration Service.
3. Decision by the Helsinki Administrational Court.
4. Decision by the Supreme Administrational Court.
5. Statement by a psychiatrist.

Helsinki, 15 June 2010
Johan BÄCKMAN

Wednesday, June 9, 2010

Kommentti ulkoministeriön itäosaston Nina Vaskunlahdelle

Suomen ulkoministeriön itäosaston päällikkö Nina Vaskunlahti on kuulemma tänään esittänyt venäläiselle kollegalleen ankaran protestin Venäjän medioiden kirjoittelusta. Vaskunlahti puhuu disinformaatiosta ja vääristä tiedoista, kun Suomea syytetään kansainvälisten sopimusten rikkomisesta. Vaskunlahti tarkoittaa kuulemma Irina Antonovan tapauksen uutisointia sekä venäläisten lasten huostaanottoihin liittyviä asioita.

Antonovan tapauksessa venäläismummon suomalainen vävy Ari Laitanen katsoo, että Suomen viranomaiset ovat syyllistyneet kidutukseen. Laitinen on valittanut asiassa oikeuskanslerille, koska Suomi rikkoo ihmisoikeuksia. Venäjän mediat ovat kertoneet tapauksesta kuten Suomenkin mediat. Mummon kohtelu on ollut täysin käsittämätöntä ymmärtää. Erityisen järkyttäväksi venäläiset mediat kokivat karkotuspäätöksen tehneen virkamiehen Olli Koskipirtin kyynisen laskelman siitä, että Irina Antonova maksaisi Suomelle 300 000 euroa.

Anton Salosen tapauksessa suomalainen diplomaatti Simo Pietiläinen salakuljetti alaikäisen Venäjän kansalaisen suomalaisen diplomaattiauton takakontissa laittomasti Suomeen. Asiassa rikottiin törkeästi Wienin sopimusta sekä Venäjän ja Suomen lakeja. Sitä paitsi Anton-poika siepattiin äidiltään ennen salakuljetusta ja piilotettiin Suomen Pietarin konsulaattiin peräti kuukauden ajaksi laittomasti. Vaskunlahden pitäisi ymmärtää, että kysymys on vakavista rikoksista, jotka ovat edelleen rikosasioina vireillä molemmin puolin rajaa. Yritys väittää, että asiaa koskeva keskustelu olisi disinformaatiota, osoittaa Vaskunlahden halun valehdella ja peitellä oman hallintonsa törkeitä virkarikoksia.

Nyt Anton-poikaa on kielletty puhumasta äidinkieltään venäjää, kielletty rukoilemasta ja kielletty tekemästä ristinmerkkiä. Venäjän presidentinhallinnon lapsiasiamies totesi viime viikolla Moskovan lehdistötilaisuudessa, että Suomi rikkoo asiassa YK:n lapsen oikeuksien sopimusta. Myös Vaskunlahden pitäisi tajuta se, että jos Suomen viranomaiset kieltävät alaikäistä Venäjän kansalaista käyttämästä äidinkieltään oman äitinsä kanssa, Venäjänkin medioilla on varmasti oikeus ihmetellä, miksi venäläisillä pikkulapsilla ei ole samoja ihmisoikeuksia kuin suomalaisilla.

Sitä paitsi Vaskunlahti ja ulkoministeriö eivät ole tehneet mitään sen eteen, että Venäjän diplomaatit saisivat tavata laittomasti Suomeen salakuljetetun Venäjän kansalaisen Anton Salosen ja tarkastaa hänen terveytensä. Wienin sopimuksen mukaan diplomaateilla on oikeus pitää yhteyttä kansalaisiinsa. Suomi siis rikkoo kansainvälisiä sopimuksia tässäkin asiassa.

Turkulaispojan tapauksessa Venäjän presidentinhallinnon edustaja on virallisesti ilmoittanut, että Suomi rikkoi ja rikkoo YK:n lapsen oikeuksien sopimusta. Perheelle ei esimerkiksi annettu mitään tukea ennen lapsen laitonta huostaanottoa. Lapsen mielipidettä ei kuultu ollenkaan. Lapsi kärsi valtavasti lastenkodissa ja joutui siellä hengenvaaraan pahoinpitelyn ja henkilökunnan välinpitämättömyyden takia. Hänet palautettiin kotiin vasta Venäjän presidentinhallinnon edustajan vierailtua Turussa.

Suomessa on otettu paljon lapsia huostaan vain siksi, koska venäläisen äidin on kuviteltu matkustavan lapsen kanssa Venäjälle. Toisaalta äsken otettiin lapsi huostaan venäläiseltä äidiltä ja lähetettiin Venäjälle suomalaiselle isälle. Suomessa lapsen voi määrätä lastenkotiin ja rajoittaa yhteydenpidon vanhempiin käytännössä yhden sosiaalityöntekijän allekirjoituksella, siis ilman mitään oikeuden päätöstä. Venäjän mielestä monissa tapauksissa rikotaan ihmisoikeuksia. Vaskunlahti ei ilmeisesti ole kuullut mitään ihmisen oikeudesta perhe-elämään.

Myös venäläisiä äitejä vastaan nostetaan todella herkästi rikosjuttuja väitetyistä pahoinpitelyistä, lapsikaappauksista ja omavaltaisista huostaanotoista. Eräässä tapauksessa sosiaalityöntekijät veivät lapsen lääkäriin ja pyysivät etsimään pahoinpitelyn jälkiä. Sieltä löytyi pieni naarmu, jonka perusteella syyte äitiä vastaan nostettiin. Monet äidit ovat järkyttyneinä kertoneet alaikäisiin venäläislapsiin kohdistuneista videoiduista poliisikuulusteluista, joissa lapsia julmasti painostetaan todistamaan venäläisiä vanhempiaan vastaan. Eräs venäläinen äiti sai tuomion lapsensa omavaltaisesta huostaanotosta, kun oli paennut miestään turvakotiin.

Kymmenet Suomessa asuvat venäläisnaiset ja miehetkin ovat olleet yhteydessä Venäjän presidentinhallintoon ja valittaneet kohtelustaan. Tarinat ovat usein järkyttäviä.

Venäjän media on tehnyt oikein kertoessaan venäläisten kohtelusta Suomessa. Nina Vaskunlahden toiminta sananvapauden rajoittamisessa ja ihmisoikeusrikosten peittelyssä on anteeksi antamatonta. Suomi on saanut kolminumeroisen määrän tuomioita Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta. Sekin todistaa, että ihmisoikeuksien rikkominen on Suomessa maan tapa. Syynä ovat juuri Nina Vaskunlahden kaltaiset ammattimaiset ihmisoikeusrikosten peittelijät.

Toinenkin suomalainen diplomaatti, ulkoministeriön Venäjän yksikön päällikkö Maimo Henriksson on kommentoinut Venäjällä kiehuvaa keskustelua sanomalla, että "Suomi on oikeusvaltio, meidän hyvä systeemimme toimii esimerkkinä myös Venäjälle". Tämäkin osoittaa, minkälaisissa harhoissa ulkoministeriömme sisällä eletään.

Venäläiset toimittajat ovat tarkkoja työssään. Juttuja ei todellakaan perusteta minkään Bäckmanin varaan, vaan primäärilähteisiin eli asinomaisiin Suomessa kaltoin kohdelluihin henkilöihin.

Olen aikeissa pian julkaista kirjan otsikolla Геноцид русских детей в Финляндии (suomeksi Venäläisten lasten kansanmurha Suomessa). Se kertoo ikävän totuuden siitä, miten Suomi kohtelee venäläisiä perheitä. Suosittelen myös Nina Vaskunlahdelle.

Lisätietoja: Johan Bäckman, 040 503 5474, 040 1948 309

Tuesday, June 8, 2010

Kohukonsuli Simo Pietiläinen uhkailee Rimma Salosen todistajaa

Rimma Salosen tilanne Suomessa vaikeutuu, sillä hän ei saa puolueetonta oikeudenkäyntiä. Erityisen ongelmalliseksi Rimma Salonen kokee sen, että Anton-pojan asianajajana Suomessa toimii samaisen Anton-pojan autonsa takakontissa Suomeen salakuljettaneen Simo Pietiläisen pitkäaikainen puoliso ja liikekumppani Riitta Rauhala.

Simo Pietiläistä vastaan on vireillä kaksi syyteharkintaa. Suomessa häntä epäillään sekä virkarikoksesta että avunannosta valtionrajarikokseen ja Venäjällä valtionrajan laittomasta ylittämisestä. Rauhala vastaavasti vaati Rimma Saloselle ehdotonta vankeusrangaistusta ja yli 50 000 euron maksuja siitä, että hän ennen Pietiläisen suorittamaa salakuljetusta vei lapsensa Venäjälle. Ulkopuolisen silmissä Rauhalan vaatimus näytti vain yritykseltä pestä Pietiläinen puhtaaksi: mitä suurempi rikollinen Rimma Salonen on, sitä oikeammalta Pietiläisen teko näyttää.

Rimma Salosen mielestä Rauhan ja Pietiläisen läheiset intressit häiritsevät oikeudenkäyntiä eikä Rauhala siksi voi ajaa riippumattomasti Anton Salosen etua. "Rauhala ei edusta poikani etua, vaan ulkoministeriön ja kumppaninsa konsuli Pietiläisen etua, joka on salakuljettanut poikani Suomeen", Rimma Salonen ilmoittaa. Rimma Salonen jätti Turun hovioikeudelle seuraavanlaisen hakemuksen Riitta Rauhalan vapauttamiseksi Anton-pojan asianajajan tehtävästä:

"Asianajaja Riitta Rauhalan on katsottava olevan esteellinen edustamaan em. rikosasiassa vastaajana olevan hakijan alaikäistä lasta Anton Salosta, joka on asianomistaja-asemassa. Viitaten hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden 6.4-kohtaan, Rauhalalla on katsottava olevan asiassa ilmeinen intressikonflikti, joka saattaa haitata hänen kykyään täysipainoisesti valvoa Anton Salosen etua, seuraavista syistä: a) Kuten yleisesti tiedetään, konsuli Simo Pietiläinen on tuonut Anton Salosen ja tämän isän Paavo Salosen Suomeen diplomaattiautonsa tavaratilassa valtiorajan yli Venäjältä Suomeen 8.5.2009. Tämä vuoksi Simo Pietiläinen ja Paavo Salonen ovat rikoksesta epäiltyjä keskusrikospoliisin hoitamassa esitutkinnassa, jossa epäillyt rikokset ovat virkavelvollisuuden rikkominen (RL 40:9) ja valtionrajarikos (RL 17:7). Venäjän viranomaiset puolestaan tutkivat Pietiläisen ja Paavo Salosen ao. toimia ihmisryöstönä tai vastaavana rikoksena. Nämä rikostutkinnassa olevat asiat liittyvät olennaisesti tähän nyt hovioikeuskäsittelyssä olevaan rikosasiaan. b) Rauhala on tai on ollut Pietiläisen puoliso. Heillä on kolme yhteistä lasta. c) Rauhala ja Pietiläinen ovat liikekumppaneita ainakin Asianajotoimisto Pietiläinen Oy:ssä, jonka hallituksen varsinainen jäsen ja toimitusjohtaja on Pietiläinen sekä hallituksen varajäsen Rauhala. Lisäksi yhteistä työuraa on heillä ollut ainakin Asianajotoimisto Pietiläinen & Ylikraka Oy:n palveluksessa (ks. lakimiesmatrikkeliotteet). d) Rauhala edustaa ja avustaa tässä rikosasiassa Anton Salosen lisäksi myös Paavo Salosta. Pietiläisen ja Paavo Salosen liityntä ao. rikosasiakokonaisuuteen, Rauhalan ja Pietiläisen yksityiselämän ja liiketoiminnan olennaiset kytkökset sekä Paavo Salosen samanaikainen edustaminen/avustaminen voivat luoda erityisen vaaran, että nykyinen asiamies/avustaja ei täysipainoisesti valvo nimenomaan Anton Salosen etua. Esteettömyyden tärkeyttä korostaa se, että Anton Salonen on pieni lapsi, joka ei varmastikaan edes tiedä ja käsitä käyvänsä oikeutta äitiään Rimma Salosta vastaan ja joka ei itse ole oikeutettu ja kykenevä valitsemaan asiamiestään/avustajaansa eikä arvioimaan tämän esteettömyyttä ja antamaan suostumusta (sikäli kuin suostumus esteellisyyden laadusta riippuen edes olisi mahdollinenkaan)."

Hovioikeus ei kuitenkaan vapauttanut Rauhalaa, joka saa jatkaa hyvin kyseenalaisessa tehtävässä kenenkään siihen puuttumatta. Myös asianajajaliitto vaikenee, vaikka se onkin käynnistänyt Rauhalaa vastaan erilisen tutkinnan.

Simo Pietiläinen on julkisessa virassa syyllistynyt hyvin poikkeukselliseen tekoon, alaikäisen ulkomaan kansalaisen salakuljetukseen suomalaisen diplomaattiauton takakontissa kotimaastaan Suomeen. Oman versionsa mukaan Pietiläinen on vain tuonut suomalaisen pojan kotiinsa. Rauhala tekee kaikkensa tukeakseen tätä versiota toimiessaan nyt Anton Salosen asianajajana.

On selvää, ettei Rimma Salonen voi saada Suomessa riippumatonta oikeudenkäyntiä.

Rimma Salosen todistaja Evgenia Hildén-Järvenperä on nyt joutunut Simo Pietiläisen uhkailujen kohteeksi arvioituaan blogissaan Pietiläisen ja Rauhalan kytköksiä. Ohessa Evgenia Hildén-Järvenperän Pietiläiseltä saama uhkaava sähköpostiviesti. Se todistaa, että Anton-pojan salakuljettanut konsuli uhkailee Rimma Salosen todistajaa.

Lähettäjä: Simo Pietilainen
Vastaanottaja: Evgenia Hilden-Jarvenpera
Otsikko:
Päiväys: 13:17

Arvoisa vastaanottaja,
En aio vastaisuudessakaan kommentoida blogejasi.
Ainoa asia johon kiinnitan huomiota on, etta toistuvasti kirjoitat blogissasi,
etta asianajaja Riitta Rauhala on aviopuolisoni ja liikekumppanini.
Tiedat varmasti, etta olemme eronneet vuonna 2005 eika han ole koskaan
ollutkaan liikekumppanini. Ja ellet aiemmin tiennyt niin nyt tiedat.
Pyydan, etta korjaat virheesi. Ellei niin tapahdu, harkitsen viranomaisten
kannan kysymista kirjoitteluusi, joka saattaa sisaltaa yksityiselamaani
loukkaavia vaitteita.
Parhain terveisin Simo Pietilainen


P.S.
Saatuaan tiedon siitä, että em. viesti oli julkistettu Internetissä, Pietiläinen kirjoitti Evgenialle vielä toisenkin viestin:


Laitoit sitten Sinulle tarkoittamamani viestin heti valikaden kautta maailmalle.
Vilpittomyytesi ihastuttaa minua. Vastauksesi todistaa sen mita epailinkin, olet venalaisen propagandan tahdoton valikappale, totuudesta viis.
terveisin Simo Pietilainen


Rikosuutisia

Tiedote

8.6.2010

Suomen poliisi on saanut selville, kuka uhkasi tappaa dosentti Johan Bäckmanin. Kyseinen suomalainen mieshenkilö uhkasi murhata Bäckmanin haulikolla ampumalla ja ilmoitti aikeestaan Bäckmanille puhelimitse. Tappouhkauksen soittajaa epäillään nyt laittomasta uhkauksesta ja asia on syyteharkinnassa. Bäckman vaatii miehelle rangaistusta ja vahingonkorvauksia. 

Käräjäoikeus on tuominnut dosentti Bäckmanin kunniaa loukanneen suomalaisen naisen sakkoihin sekä kärsimyskorvauksiin. Sama nainen on tuomittu dosentti Bäckmanin kunnian loukkaamisesta myös aikaisemmin. Bäckman myös haki naista vastaan lähestymiskieltoa, mitä ei tuomittu, koska häiriköinti tapahtui sähköpostilla ja tekstiviesteillä. Kyseistä naista vastaan on vireillä muitakin rikosasioita. Bäckmanille ennestään tuntematon naishenkilö ei ole valittanut tuomioistaan, mutta on jatkanut häiriköintiä.

Bäckman ei anna mainittujen henkilöiden henkilötietoja.