Tuesday, January 26, 2010

Adolf Hitlerin kunniasta

Adolf Hitlerin kunnian loukkaaminen oli Suomessa rikos 1930-luvulla. Siitä jaeltiin kovia vankeustuomioita. Oli selvää, että Hitlerin kunnia ja yksityiselämä olivat täysin koskemattomia.

Matti Vanhanen on tässä asiassa ihan Hitlerin linjoilla. Kun entinen naisystävä kirjoittaa muistelmakirjaansa Vanhasen kahdesta kissasta, Vanhanen alleviivaa maininnan kahdesta kissasta ja toimittaa sen todisteeksi poliisille. Kysymys on kuulemma yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä.

Yllättävänä ja selvänä erona Hitleriin on kuitenkin se, ettei Hitler pannut ollenkaan pahakseen Blondi-koiransa saamaa julkisuutta. Totuus on kuitenkin se, ettei Eva Braunin koirien saama julkisuus ollut yhtään niin suurta, eikä ilmeisesti toivottuakaan ainakaan Hitlerin taholta.

Vanhanen vaalii yksityisyyttään kuin aito diktaattori. Vain syvästi narsistinen henkilö voi käynnistää tavallisiin, syyttömiin ihmisiin kohdistuvan poliittisen vainon silloin, kun kahdesta kissasta puhutaan. Tässä puuhassa Vanhasella on yksi etu: hän on diktaattori. Kyllä pääministeri saa tahtonsa läpi, kun hän painostaa poliisia, syyttäjää ja tuomioistuimia. Jokainen em. viranomainen ajattelee omaa uraansa ja perheensä leipää silloin, kun fyyreri painaa päälle.

Korkeimman oikeuden viisaiden kerho otti asian käsiteltäväkseen ja järjesti peräti suullisen istunnon. Olin paikan päällä seuraamassa kyseistä näytelmää alusta loppuun. Sen aikana kävi selväksi, että tarkoitukseen sopiva lainkohta on epäselvä, eikä se tarjoa tähän tilanteeseen mitään selvää ratkaisua. Säädöksen epämääräinen muotoilu antaa aivan yhtä hyvät eväät ratkaista asia kumman tahansa eduksi. Korkein oikeus on siis pulassa, eikä sitä käy ollenkaan kateeksi. Juhannukseen mennessä tehdään siis päätös "Adolf Hitlerin kunniasta".

MTV3:n Jarkko Sipilä, joka seurasi oikeudenkäyntiä alusta loppuun, totesi fiksusti blogissaan, ettei korkeimmalla oikeudellakaan ole eväitä ratkaista tällaista asiaa. Ehkä se jää Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kontolle. Parempi niin, sillä tuskin korkein oikeuskaan uskaltaa asettua istuvaa pääministeriä vastaan, kun se painaa päälle.

Jos Vanhanen nyt korkeimmassa oikeudessa voittaa, merkitsee se suomalaisen kirjallisuuden kuolemaa. Kun ihminen ei saa kirjoittaa omasta elämästään, hän ei saa enää kirjoittaa mistään.

P.S.
Vanhanen itse sotkee virkatehtävänsä ja yksityiselämänsä mistään piittaamatta. Nyt Vanhanen painostaa poliisia liittyen valokuvaan hänestä ja Merikukka Forsiuksesta. Kuva oli kuulemma otettu Vanhasen virkatietokoneelta ja yritetty myydä lehdille. Minä olen sitä mieltä, että virkatietokoneelta otettu valokuva on kansan omaisuutta. Siksi se pitää julkistaa.

P.S. II
Susan Ruusunen ja Kari Ojala ovat poliittisen vainon uhreja vuonna 2010. Amnestylle pitäisi kertoa heidän tilanteestaan, heille pitäisi perustaa tukiryhmiä ja järjestää mielenosoituksia.

P.S. III
Lue syytetyn kustantajan Kari Ojalan lausunto korkeimmassa oikeudessa:
Kari Ojala: "Ennen kuin käymme yksityiskohtiin, haluan kiinnittää huomiota koko käynnissä olevaan prosessiin. Se, että Matti Vanhanen on pannut liikkeelle tällaisen tapahtumakulun, osoittaa, ettei hänelle muilla ihmisillä, tässä tapauksessa entisellä naisystävällä ja laillista yritystoimintaa harjoittavalla pienyrittäjällä, ole samaa ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia kuin hänellä itsellään. Jos naisystävä kertoo omasta elämästään, johon Vanhanen on kuulunut, ja kustantaja julkaisee kiinnostavan tarinan ja kiinnittää huomiota sen yhteiskunnallisiin ulottuvuuksiin, Vanhanen väittää teosta julkaistuksi hänen oman henkilönsä käsittelemiseksi, ja esittää mielivaltaisia, yksilöimättömiä ja perusteettomia syytöksiä sanan- ja julkaisuvapauttaan käyttänyttä julkaisijaa kohtaan. Moraalittominta on, että hän tekee tämän pääministerinä toimiessaan: kuten on nähty, syyttäjä ja hovioikeus lähtevät silloin samaan kelkkaan. Pääministerin korostunut mielikuva itsestään muita ylempänä olentona on mitä tärkein Ruususen kirjan kautta ilmennyt yhteiskunnallinen ja poliittinen tosiasia."