Sunday, April 27, 2014

Moskovan karhu ja Lapuan karhu

Lapuan nuorisotalo eilen. Lapualaiset tulivat kuuntelemaan dosentti Bäckmania ja Kai Pöntistä. Kuva Pöntisen Facebook-sivulta. Alempi kuva Jari Lönnin Facebook-sivulta.
Lapualla järjestettiin eilen kaksituntinen julkinen väittelytilaisuus aiheesta Ukrainan kriisi ja NATO. Väittelijöinä minä ja Kai Pöntinen, paikkana legendaarinen Lapuan nuorisotalo, jonka salissa myös kuuluisa Lapuan liike perustettiin. Täysi sali lapualaisyleisöä kuunteli keskustelua herkeämättä alusta loppuun. Kukaan ei poistunut. Jos puhuin sanankin suu liian kaukana mikrofonista, yleisöstä kuului heti huutoa: puhu mikrofoniin! Siellä siis haluttiin kuulla joka sana. Muita välihuutoja ei ollut. Kaitsun kanssa kävimme asioita läpi rauhallisesti: ensin hän esitti näkemyksensä, sitten minä. Näin tilaisuus eteni. Kuultiin myös runsaasti yleisökysymyksiä eri sukupolvien ihmisiltä.

Totesin jo tilaisuuden aikana, että vastaavaa aitoa keskustelua olisi mahdotonta järjestää Helsingissä, missä sananvapaustilanne ei ole ollenkaan samanlainen kuin Lapualla. Helsingissähän minut halutaan eri keinoin vaientaa. Jari Sarasvuo sai tylyt potkut heti sen jälkeen kun esiinnyn hänen ohjelmassaan. Venäjän ETYJ-lähettiläs on nostanut Sarasvuon potkut esiin esimerkkinä länsimaiden heikosta sananvapaustilanteesta Ukrainan tilanteen suhteen. Myös Ylen toimittajat joutuivat koville vallankumouksellisen Venäjä-illan jälkeen. Mutta Lapualla kukaan ei ollut kovilla. Kaikki ymmärsivät, että kuunteleminen on vapaaehtoista ja johtopäätösten tekeminen on joka tapauksessa oman järjen varassa.

Omissa puheenvuoroissani toin esiin näkemykseni Yhdysvaltain sotilaallisesta aggressiosta Venäjää vastaan ja siitä, että NATO:on liittyminen toisi amerikkalaismiehityksen myös Suomeen CIA-virkailijoinen, sotilaineen ja tukikohtineen. Yhdysvallat piirittää Venäjää, levittää NATO:n avulla sodanuhkaa Venäjän rajoille ja lietsoo sekasortoa ja epäjärjestystä Venäjän naapurimaissa, myös Suomessa. Suomessa on erityisen paljon NATO:n ja Yhdysvaltain vakoojia ja asiamiehiä eri tehtävissä, kuten toimittajina (Sanoma osakeyhtiö) ja tutkijoita (Ulkopoliittinen instituutti). Huomiota keskustelussa saivat myös Krimin tapahtumat kokonaisuudessaan ja äskettäisen Geneven sopimuksen olemus. Esitin mielipiteenäni, että Geneven sopimus on vain yksi askel yrityksissä pakottaa Venäjä tunnustamaan Kiovan laiton natsijuntta. Toin myös esiin Kiovan laittoman vallankaappausjuntan uhkaukset tuhota venäläiset ydinaseilla. Kommentoin väitettä sitä, että Ukraina haluaisi olla osa länttä, sanomalla, että ennen Neuvostoliiton hajoamista mitään Ukrainaa kansallisvaltiona ei ole ollut olemassa (muutaman kuukauden mittaista itsenäistä Ukrainaa vuonna 1918 ei lasketa). Nykyisen itäisen Ukrainan venäläiset alueet liitettiin nykyisen Ukrainan alueeseen Leninin toimesta jo vuonna 1922. Mitään Ukrainaa ei ole olemassakaan eikä sitä tietenkään voi verrata suomalaiseen kansallisvaltioon, joka on ollut olemassa ainakin siitä lähtien, kun Keisari Jumalan armosta totesi meidät kansakunnaksi kansakuntien joukossa. Huomautin myös ettei Yhdysvaltain ja NATO:n Venäjä-vastainen hyökkäys Krimin takaisinsaamiseksi ole poissuljettua, koska esimerkiksi senaattori McCain on retoriikassaan Hitleriäkin pahempi. Tosiasiassa NATO:n hyökkäystä Venäjälle valmistellaan eri tavoin Baltiassa ja Puolassa sekä mm. Suomessa NATO:n salaisella kauttakulkusopimuksella ja lähettämällä NATO-vakoojia Ukrainan alueelle valmistelemaan hyökkäyssotaa (ns. "ETYJ-tarkkailijat", joita on onneksi nyt pidätetty). Äskettäin paljastunut maanpetoksellinen Suomen ja NATO:n kauttakulkusopimus, josta ei kerottu eduskunnalle mitään, on aivan samanlainen kuin vuonna 1940 natsi-Saksan kanssa solmittu kauttakulkusopimus Neuvostoliiton-vastaisen hyökkäyksen valmistelemiseksi Suomen alueelta käsin. Pöntinen piti ajatusta NATO:n ja Yhdysvaltain yllätyshyökkäyksestä utopistisen naiivina ajatuksena, mihin vastasin, että ei Stalinkaan uskonut Hitlerin hyökkäykseen edes viime hetkellä, vaikka hän sai runsaasti tiedustelutietoa natsi-Saksan suurhyökkäyksestä. Lapualaiset ihmettelivät, eikö EU:lla ole mitään merkitystä. Vastasin sanomalla, että Krimin asia on paljastanut EU:n ja myös NATO:n diplomaattisen mitättömyyden. Esimerkiksi NATO:n Rasmussenin piipitystä kuunnellessa on onni ajatella, ettei Suomi kuulu NATO:on. Yleisökysymyksissä väitettiin myös, että Suomi muka pelasti Pietarin, mihin totesin, että Suomi oli sitoutunut Barbarossa-suunnitelmaan maalla, merellä ja ilmassa, ja suunnitelman tavoite oli niin Leningradin kuin Neuvostoliitonkin hävittäminen. Puheenvuoron käytti myös Sortavalassa syntynyt evakko, joka halusi tarkennusta erääseen kuulemaansa Moskovan Tiltun (Nliiton radiopropaganda 1940-luvulla) lausuntoon, jota hän siteerasi. Vastasin sanomalla, että tätä Moskovan Tiltua tunnutaan ikävöivän Suomessa, koska häntä jatkuvasti muistellaan, joten eiköhän perusteta se Moskovan Tiltu uudestaan. Kyllä se kohta taas alkaa kuulua eetterissä.

En kokenut, että lapualaiset olisivat mitenkään venäläisvastaisia. Kai Pöntinen sanoi, että Lapualla asuu paljon venäläisiä ja venäjä on siellä suomen jälkeen eniten puhuttu kieli, mihin totesin, että venäjän kieli on virallistettava Lapualla. Myös tilaisuuden jälkeen minulle puhumaan tullut venäläisnainen kertoi olevansa tyytyväinen elämään Lapualla. Sen sijaan esimerkiksi Helsingissä liikkuu paljon Heidi Hautalan tyyppisiä niin sanottuja vihreitä, joiden elämän ainoana päämääränä tuntuu olevan Venäjän ja venäläisten hävittäminen hinnalla millä hyvänsä. Nämä vihreät ovat miehittäneet monia tärkeitä asemia ja järjestöjä tavoitteenaan vallan anastus Venäjällä.

On myös mahdotonta ajatella, että Helsingissä voitaisiin puhua avoimesti Yhdysvaltain sotilaallisesta aggressiosta Venäjää vastaan ja hyökkäysvalmisteluista. Yhdysvaltain suurlähetystö estäisi heti tällaisen keskustelun järjestämisen agenttiensa avulla. Sen sijaan Lapuan tilaisuus todistaa, ettei Lapualla ole ainakaan vielä Yhdysvaltain vakoojia. Muutenhan he olisivat estäneet tai sabotoineet tilasuuden.

Erittäin onnistunut keskustelu tulee pian kokonaisuudessaan YouTubeen. Suuri kiitos Kaitsulle ja tilaisuuden järjestäjille! Alla vielä "selfie" Kai Pöntisen Facebook-sivulta.